Perheeseemme päätettiin ottaa koira edesmenneen 19-vuotiaan
Kikka-kissan jättämää tyhjiötä täyttämään. Pitkän harkinnan
jälkeen oli toiverotu löytynyt: tanskalaisruotsalainen pihakoira.
Haimme sen Ruotsista Aagerups Kennelistä.

Rotukuvaus:
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira kuului ennen vanhaan
ruotsalaiseen maalaismaisemaan samoin kuin pystykorva
täällä meillä Suomessa. Pihakoira eli ruotsalaisittain gårdshunden,
on lähtösin Tanskasta ja Etelä-Ruotsista, jossa sitä luultavasti
on ollut maatiloilla jo 1700-1800 luvulla. Sen tehdävä oli pitää
pienjyrsijät kurissa, ajaa ketut pois kanaloista ja touhuta
lasten kanssa. Kaupunkilaistumisen myötä koirat miltei katosivat,
kunnes rotu elvytettiin ja se hyväksyttiin viralliseksi roduksi
vuonna 1987. Suomeen pihakoira tuli tiettävästi vasta vuonna
1989. Vuonna 2009 rodun edustajia oli Kennel-liiton rekisterissä
jo liki kolmesataa. Tanskalais-ruotsalainen pihakoira kuuluu
FCI:n roturyhmään 2.

Luonteeltaan pihakoira on iloinen, valpas, ystävällinen
ja älykäs. Se on erittäin nopea oppimaan ja siltä löytyy yleensä
yhteistyökykyä ja -halua. Koira pitää touhuilusta mutta osaa ottaa
rennosti jos ei mitään ihmeempää ole tekeillä.
Koira pitää lenkkeilystä, agilitystä ja tottelevaisuuskoulutuksesta.
Siitä saa myös mainion raunio- ja jälkikoiran.
Vallitseva väri on valkoinen. Väriläiskiä voi olla yhtä
tai useampaa väriä.Narttukoiran säkäkorkeus on 32-35 cm ja
uroksilla
34-38cm. Turkki on lyhyt ja helppohoitoinen. Irtokarvojen
sukiminen riittää, sekä sadesäällä jalkojen ja mahanaluksen
suihkuttelu kurasta. Kun koiran kynnet leikataan parin viikon
välein, hampaita harjataan ahkerasti ja täysipainoisesta ruuasta
huolehditaan, saa tästä hauskan kaverin.

Mikäli olet kiinnosunut koirastamme esim astutukseen,
lisätietoja löydät Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry:n sivustolta ja  Kennel-liiton sivuilta.