Mökkimme takametsä on vaihteleva pusikko, josta perkaamalla löytyy kuusikkoa, koivikkoa, haavikkoa ja pitkiä pihlajia. Tienvarsi on ennemminkin puisto kuin metsä, kun sen raivaa avaraksi. Koska urakkapaikka on näin mukavan lähellä, tartuin raivaussahaan minäkin.

Olin tehnyt tuttavuutta raivaussahan kanssa tässä mökin takana aiemminkin. Olin lasten kanssa saaressa ja päätin perata hiukan pientä kuusitaimikkoa. Oli tosi kuuma kesäpäivä. Vedin päälle pitkähihaista ja -lahkeista, tein mehua pulloon, otin päähän kypärän ja nousin painava saha valjaissa mäen ylös. Siinä sitten nykimään sahaa raivona, mutta eipä se suostunut käynnistymään.
Raivaussahan käynnistys voi olla helppoakin. Ryyppy päälle sinisestä hanikasta, muutama painallus alla olevasta kuminappulasta….

… ja painallus sahan keskellä olevasta mustasta startinhelpottajasta. Nykäisy käyntiin ja heti ryyppy pois päältä.

Huom! Ryypyn kanssa käynnistettäessä raivaussahan terä alkaa pyöriä. Käynnistä siis saha siten, että terä ei makaa maassa. Nosta se vaikkapa kannon varaan ja varmistu, ettei terän lähellä ole koira, lapset tai eväsreppu. Kun saat sahan käyntiin, paina kerran kaasusta, niin terä lopettaa pyörimisen. 

TURVALLISUUSVINKKI! Hätätapauksessa nykäise kantoliinin punaisesta kahvasta niin koko saha putoaa. 

Jos saha ei käy….

– Kaasussa on varmistin. Saha ei käy, jos kämmenen alle jäävä painike ei ole painettuna. Minulle tulee loppupäivästä aivopieruja. Ihmettelen kun terä ei pyöri mutta pidän sahan kaasuhanikasta vain sormenpäillä, jolloin turvasalpa jää painumatta alas. 

-Terän välissä on oksa tai heinätolli. Sammuta saha ja poista tukos terän välistä. 

Raivatessa on hauska kuunnella radiota. Tänään luureihini tarinoi pohjanmaalainen onnellisuuskonsultti, Lars jotakin. Kivan positiivinen ote elämään ja oiva muistutus elää joka päivä tehden itselleen mieleisiä asioita.

Kypärän visiiri meinaa välillä unohtua ylös mehutauon jälkeen mutta kun kerran päräyttää puunsäröt naamalle niin jopa muistaa laskea sen jatkossa.

Raivaussahan kanssa metsässä työskentely on melko rankka laji. Vasen hartia meni eilen tosi jumiin mutta kyllä sille jo aamulla sai valjaat aseteltua. Homma vaatii miettimistä; mikä puu jätetään ja mitkä poistetaan. 10-15 vuotta kasvanut puu on hujautettu nurin hetkessä.
Puista löytyi somia linnunpesiä. Hain ne illemmalla muovikassissa rantaan. Sumutin pussiin Raidia, koska linnuissa voi olla kanankirppuja, jotka purevat kipakasti. Tiedän tämän, koska nappasin kerran parvekkeella mattoja puisteltuani mahaa pureskelevan kanankirpun ja sain yliopiston tutkijalta tiedon lajista. Ja ohjeen hävittää tyhjentyneet linnunpesät räystäistä.

Etsin pesiin pyöreähköjä kiviä ja nostan pesät koristeeksi verannan pöydälle, missä ne ovat suojassa sateelta.